Kaikkea ei ratkaista resilienssillä

Resilienssistä on tullut hiljainen vaatimus: jaksa enemmän, sopeudu nopeammin, kanna vielä vähän.

Resilienssi on hyvä ja tärkeä asia. Kyky joustaa, palautua ja jatkaa eteenpäin auttaa elämässä ja työssä.

Mutta viime vuosina siitä on tullut myös odotus. Ja siinä kohtaa resilienssi alkaa kääntyä itseään vastaan.

Kun "ole resilientimpi" kuulostaa tältä

Jos olet jo pitkään venynyt, kehotus jaksaa enemmän voi kuulostaa samalta kuin:

"Älä tee tästä numeroa."

"Älä väsy."

"Älä tarvitse."

Terapeuttisesta näkökulmasta kysymys ei ole aina siitä, kestätkö. Vaan siitä, miksi sinun pitää kestää näin paljon.

Talo rankkasateessa

Resilienssi on kuin talo, joka kestää rankkasateen. Mutta jos sateesta tulee tulva — ja vesi nousee viikko viikolta — ei riitä, että talo on luja. Silloin tarvitaan rakenteita: mistä vesi tulee, mihin se ohjataan, mitä pitää tiivistää ja mitä nostaa kuiville.

Kuormaa on pakko vähentää, ei vain sietää.

Työelämässä rakenteet voivat olla konkreettisia:

Selkeä työn rajaus — mikä kuuluu sinulle, mikä ei.

Realistiset tavoitteet ja resurssit, ei pelkkiä toiveita.

Palautuminen suojattuna kalenterissa — ei viimeisenä.

Lupa pyytää apua ennen kuin on pakko.

Keskustelu siitä, mikä on oikeasti tärkeintä juuri nyt.

Kysymys sinulle

Missä kohtaa sinulta odotetaan resilienssiä
kun oikeasti tarvittaisiin muutos rakenteisiin?