Kaikkea ei ratkaista positiivisella ajattelulla

"Käännä se voimavaraksi." "Ajattele valoisammin." "Katso mahdollisuuksia."

Elämme kulttuurissa, jossa hyväntahtoinen neuvo tulee nopeasti. Ja kyllä — ajattelulla on merkitystä. Se voi auttaa näkemään vaihtoehtoja ja muistuttaa siitä, mikä on tärkeää.

Mutta joskus "ajattele positiivisemmin" osuu väärään kohtaan.

Kun hälytys on jo päällä

Erityisesti silloin, kun ihminen on jo valmiiksi kuormittunut: uni on kevyt, keskittyminen pätkii, pinna on lyhyt, tai olo on jatkuvasti levoton — vaikka "kaikki on periaatteessa hyvin".

Silloin kyse ei ole siitä, että hän ajattelee väärin. Vaan siitä, että hänen järjestelmänsä on jo valppaana. Ikään kuin sisäinen hälytys olisi päällä.

Ja kun hälytys on päällä, mieli alkaa tehdä sitä mitä se osaa: yrittää ratkaista, selittää, korjata ja löytää "oikean" tavan suhtautua.

Tässä kohtaa positiivinen ajattelu voi muuttua uudeksi paineeksi:

"Minun pitäisi olla kiitollisempi."

"Minun pitäisi nähdä tämä mahdollisuutena."

"Minun pitäisi osata rauhoittua."

Palohälytin ei rauhoitu toivomalla

Jos palohälytin soi, et yritä ajatella ääntä miellyttävämmäksi. Et myöskään syytä itseäsi siitä, että ääni stressaa.

Ensin tarkistat: mikä sen laukaisee? Onko kyseessä oikea vaara — vai onko järjestelmä vain liian herkkä? Ja miten saat tilanteen rauhoittumaan?

Turva voi olla yllättävän pieni asia:

Yksi selkeä raja.

Yksi tauko ilman ruutua.

Yksi keskustelu, jossa et selitä vaan sanot suoraan.

Yksi ilta ilman suorittamista.

Yksi päätös tehdä vähemmän.

Kysymys sinulle

Mihin kohtaan yrität tällä hetkellä laittaa positiivisen ajatuksen — kun oikeasti tarvitsisit ensin helpotusta?

Mikä olisi tänään se pienin teko, joka kertoo keholle:
nyt on hetki turvallisempaa?